Suunnittelua

Hei ,

Tuleva taloni on todellakin pieni. Olin iloinen, että voisin käyttää vanhaa tekemääni kaappia uuden talon minikeittiönä. Eli keittolevy tasolle ja sitä rataa. Suunnittelin jo kaiken valmiiksi, kunnes sitten taas yön yli nukuttuani huomasin, että mistä talon väki ottaa veden ruoan tekoon. WC:stä? Eli ajattelin porata työtasoon reijän ja laittaa siihen pesualtaan, mutta keittolevy ei olisi mahtunut. Voi harmi kun niin tykkäsin tuosta kaapista. Ei kun sytyketikkuja liimailemaan ja tekemään uutta kaappia, vähän kookkaampaa! Tässä kuva siitä vanhasta kaapista jota en nyt pysty hyödyntämään.

Kuvia tekemistäni huonekaluista

Hei vaan,

Kun ei ole mitään uutta, niin ajattelin laittaa tänne blogiin muutamia vanhoja kuvia tekemistäni huonekaluista. Osan vanhoista huonekaluista olen luovuttanut muualle ja muutaman niistä olen säilyttänyt tähän uuteen taloon. Kovasti on suunnitelmissa tehdä uusia huonekaluja, kun vaan ensiksi saisi valmiiksi tämän uuden talon. Itseasiassa olen kyllä nyt tekemässä jääkaappia. Siinä on kyllä toviksi haastetta, mutta kun en viitsi ostaa valmiina. Elikäs vanhoja kuvia tässä:

Kamiina hormia vailla

Viimeistelin tässä kamiinaa. Polttopuut ovat sisällä, mutta hormi on vielä vaiheessa. En todellakaan tiedä, mistä sen tekisin. Jääköhän tämäkin projekti taas seisoskelemaan viikoiksi, ennen kuin saan sen loppuun.  Arkajalkana en tohtinutkaan laittaa kaakeleiksi mitään värikästä ja romanttista, vaan geometrisen kuvion ja mitäänsanomattoman värin taas valitsin. Niinpä niin.

Mummolle pöytää

Mummo halusi kunnollisen pöydän radiolleen ja pikkutavaroilleen. No tuumasta toimeen. Talon puuseppä teki työtä käskettyä ja teki kuvan mukaan pöydän. Nyt on vaan mummon ja puusepän välillä pienoinen eripura mööpelin väristä. Tekijä haluaisi petsata vaalealla ruskealla värillä, mutta mummo on niin ihastunut kiikkutuolinsa siniseen väriin, että haluaa pöydästä sinisen. Puusepän mielestä moinen väri ei sovi ollenkaan tyyliin. mutta mummo on tiukasti eri mieltä. Mummo on oikea radikaali kun ei piittaa moisista sopivaisuussäännöitä. Voihan se olla, että mummo pitää päänsä ja mööpelistä tulee tummansininen, niinkuin kiikustakin.

Se palaa nyt

Hoh hoijaa. Onpa taas vapaapäivästä kulunut pieni tovi ennen kuin sain takan palamaan ja manttelitakan repimisjäljet korjattua. Mutta nyt olen taas vähän aikaa tyytyväinen. Aina olen vihreästä kaakeliuunista haaveillut ihan isossa elämässä ja kun sellaista en saa, on minulla nyt ainakin nukkekodissa sellainen. Haaveitahan saa aina olla. Ja vähän on sellainen mutu, että parempi kun kaikki haaveet eivät aina toteudu. Se on siinä ja seuraava projekti olisi sen soffan vääntäminen valmiiksi tuohon takan viereen.

Kaakeliuuni

Moi taas! Ulkona on kamala ilma, että olipa hyvä tekosyy jatkaa nyhertämistä. Pähkäilin tuon uunin luukkujen kanssa ja tovi siinä menikin. Nyt kun olen tämän saanut melkein valmiiksi, olisin tehnyt asiat vähän toisin päin. Mutta kun en enempää näitä tee, oli tämä kokeilukappale taas kerran hyväksyttävä. Jos noita kymmenkunta tekisi, valmistuisivat varmasti nopeammin ja olisivat varmaankin paremmin tehtyjä. Nojoo, tarvii vielä surffailla ja katsastaa, mitä kaikkea pientä tuosta vielä puuttuu. Kumminkin uuni on nyt tämän näköinen. Ja tietenkin siihen tulee tulikin : )

Kaakeliuunia

Joskus alkuaikoina tein nukkekotiin sellaisen Victoriaanisen takan ja olen miettinyt heti alusta asti, että pitäisi tehdä uusi takka. Kaakeliuuni on ollut haaveena, mutta ongelmana on ollut, kuinka sen toteuttaisin. No, netistä etsiskein takkamalleja ja printtejä kaakeleihin. Jotakin löytyi ja aloin sitten väsäämään uutta kaakeliuunia. Taas kerran on näytillä kekskeneräinen työ, mutta kyllä ne kaikki keskeneräiset sitten pikkuhiljaa valmistuvat. Tämäkin tekele jää nyt tauolle, koska en oikein tiedä, mistä tekisin uunin luukut. Takorautaiset avattavat pitäisivät olla, mutta mistä mä ne teen? Osat pitäisi vielä liimata yhteen ja sitten ajatuksena on spraylakata kiiltäväksi koko höskä.